Minun lauantaipäiväni

Aika toivepostaukselle, jonka toteutan viime lauantaistani. Pääsette kurkistamaan yhteen vapaapäivääni kuvien ja tapahtumien kautta. Laitoin mukaan myös joitakin yksittäisiä mieleeni pujahtaneita ajatuksia!

klo 8.00 

Lauantain köllöttelyhetki <3 Olen vasta viime aikoina oppinut nukkumaan viikonloppuisin väsymystäni pois, ja se on tehnyt tosi hyvää. Nousin sängyssä kahdeksan maissa (mulle tosi myöhään), ja köpsöttelin juomaan kahvia, kuuntelemaan radiota ja valmistelemaan aamupalaa. Samalla selailin vähän blogeja.

klo 10

Pakkailin treenikamppeet ja aamupalan jälkeen lähdin salille. Musta lauantaiaamun sali on ihan parhautta! Saa tehdä treenit levänneenä ja virkeänä, ja hengailla siellä salilla just niin kauan kuin huvittaa. Viikonloppuaamuisin treenit kulkeekin mulla yleensä parhaiten ja innostun koklailemaan uusia juttuja, kun saa vaan tehdä täysillä, kun ei ole mitään, mihin tarvisi niitä paukkuja säästää. Nyt oli vuorossa selkää, ja maastavedolla aloiteltiin kun oli saatu lämpöä kehoon. Päivän retorinen: miksi se 15 kg ei ole salilla yhtään mitään mutta töissä välillä niiiin raskas nosteltava? ;) Tästä huolimatta tää on usein se hetki, jolloin saan työjutut heitettyä mielestä ja ajatukset vapaalle!

klo 12.30

Kotona söin pientä välipalaa, kävin pikasuihkussa ja laitoin itseni ihmisen näköiseksi. Sitten hyppäsin bussiin ja suuntasin kampaajalle. Jos mulla olis liikaa rahaa, varmaan istuisin siellä kampaajatuolissa joka viikko! Pikkanen kriiseily alkuun, kun oli vieras kampaaja, mutta kyllä tämäkin kampaaja sai mut ammattitaidostaan työllään vakuutettua!:)

 klo 15

 Kampaajan jälkeen tapasin Iiihanan Fanny-siskoni kaupungilla, ja mentiin lounastamaan meidän vakkaripaikkaan Teatteriin. Vaihdeltiin kuulumisia töistä, tulevaisuuden suunnitelmista, ja vähän kaikesta muustakin höpölöpöstä. Kampaajan jälkeen innostuttiin vielä vähäksi aikaa kuvailemaan keskustassa (ennen kaikkea hiuksia).

klo 16.30

 

Käytiin Fannyn kanssa leffassa katsomassa Tyttö nimeltä Varpu, jossa Paula Vesala näytteli. Hyvät näyttelijät, ja koskettava tarina. Mutta pitääkö suomalaisten leffojen aina olla niin inhorealistisia ja huumorinkin pikimustaa? :D

klo 20

 

Leffan jälkeen huristelin bussilla kotiin, ja tein vähän ruokia mulle ja papalle, ja söin taas siinä samalla, tietty. Loppuilta menikin sitten vain romaania lukien ja telkkarin tallennuksista mun lempparia Vain elämää toljotellen.

Sellainen lauantaipäivä mulla. Jokainen mun viikonlopun vapaapäiväni on ollut erilainen, mutta ne kolme tärkeintä on mahtunut niistä melkein jokaiseen: rakkaiden ihmisten seura, pienet kivat yhteiset jutut ja omasta jaksamisesta huolehtiminen.

<3: Ida