Syksyn kuulumisia töistä ja vapaa-ajalta

Syksyyn on kuulunut töissä sadunlumoa ja vihdoin sitä oikeaa open työtä kaiken kiireen keskellä, sitkeää syysflunssaa ja lepoa sekä Ihania pieniä pirstysruiskeita vapaa-ajalla. Vaikka syksy ei todellakaan kuulu lempiaikaani vuodesta, on tänä syksynä tekemistä ja iloisia asioita riittänyt niin paljon, ettei syksyn sateita ja pimeyttä ole kerennyt synkistelemään sen kummemmin.

Olinpa kerran töissä

Töihin on kuulunut vanhempainiltaa, luentoa liikuntakasvatuksesta ja kuvakommunikaatiokoulutusta. Sekä tietysti sitä kaikkein tärkeintä -eli toimintaa lasten kanssa. Sairaslomalla kuumeen kourissa oli kerrankin hyvin aikaa lukea kirjastosta lainaamiani lastenkirjoja, katsella Frozen-elokuvaa Netflixistä, selailla askartelulehtiä ja tehdä uutta lorupussia ja kuvakortteja heikon suomenkielen omaavien (ja mudienikin!) lasten tueksi.

Talon yhteisessä suunnittelupalaverissa valitsimme päiväkotimme yhteiseksi teemaksi "Olipa kerran..." -satuteeman. Teimme oman ryhmäni lasten kanssa retken kirjastoon, jossa olin sopinut meille satutunnin ja opastuksen ja pääsimme samalla valitsemaan kirjoja lainaksi päiväkotiin. Oman lorupussin askartelimme yhdessä lasten kanssa -miksi minä loruja ryhtyisin kuvittamaan, kun minulla on sitä varten monta innokasta taiteilijaa? Nukkarissa olemme lukeneet iki-ihanaa Anneli ja Onneli -kirjaa, joka onkin useimmille lapsille ainakin elokuvana tuttu. Syksyjuttujen myötä olemme tutustuneet neljään peikkolapseen kuvittaen heidän metsäänsä ja leikkien ja laulaen pienten peikkosorminukkejen kanssa. Päiväkotien yhteisenä tavoitteena tänä vuonna on lasten liikkumisen lisääminen, ja ensimmäisenä ulkoliikuntapäivänämme etsimme lasten kanssa pihalta lahjapaperinaruista valmistettuja "taikamatoja", joita onkin yhä taskussani vinopino. Se paras juttu lapsista taisi kuitenkin olla "kruunajaiset" -siis prinsessasadun jälkeen itse askarteltujen kruunujen painaminen peilin edessä päähän virallisin menoin.

Kaiken naurun (ja välillä pienen itkunkin) keskellä olemme harjoitelleet siinä samalla tärkeitä kaveritaitoja ja tukeneet lapsen luottamusta itseen ja omiin kykyihin. Siinä sivussa ovat tulleet esimerkiksi jonomuodostus, numeroiden opettelu, maahanmuuttajalasten suomenkielen tukeminen, oman vuoron odottaminen ja erilaisia liikkumistavat ja motoriset taidot.

Voi kuinka suuri Onni on, että saa tehdä työtä, jota rakastaa! Vaikeuksista, kiireestä ja työn huonoista ja raskasita puolistakin huolimatta saan tehdä monen monta tuntia päivästä sellaista mistä tykkään.

Hemmottelua ja shoppailuterapiaa

Pelkkää työntekoa ei elämäni kuitenkaan ole suinkaa ollut. Mikään ei voinut piristää minua paremmin kuin viikojen flunssakierteen ja monen päivän kotona kuumessa makaamisen jälkeinen Ihana käynti luttokampaajani käsittelyssä! Värivalinta ei ehkä ollut yllätys, mutta seuraavaksi kerraksi marraskuulle suunnittelimmekin jo vähän jotakin spesiaalimpaa... Siinä samalla tuli vaihdettua taas Ihanan luottokampaajani kanssa niin syksyn hyvät uin huonotkin uutiset, tsekattua seuraavan viikon 3plusykkösten tarjonta ja suunniteltua yhdessä viikon menuta.... Aika kokonaisvaltaista hoitoa siis! ;D

Pakkohan sitä shoppailusaldoa oli päästää kerrytettyä jälleen niin kolmeplusykkösille kuin hullareillekin. Sokkareiden alennusmyyntien saldo jäi pieneksi, mutta hullareilla tuli omien pienien vaate- ja kosmetiikkalöytöjen lisäksi shoppailtua jo vähän joululahjojakin. Lahjojen valmistelu ja ostaminen on minusta sitä ihan kaikita kivointia joulunodotusta, ja aloitan sen aina jo hyvissä ajoin. Samalla suuntaan lämpimät ajatukseni jo lahjansaajaan ja hänen ilahduttamiseensa.

Vaikka kyllä niiden lahjojen saaminenkin kieltämättä hyvältä tuntuu -kuten Se Täydellinen Michael Korsin laukku, jonka vanhempani Ranskasta minulle tuliaiseksi toivat. Olen täysin rakastunut tuohon fuksianpunaiseen uuteen Ystävääni -ja ihan hyvin maistuvat ne sen sisältä löytyneet mars-patukatkin...

Sairasloma verotti vähän treenimahdollisuuksia, mutta olipahan enemmän aikaa rentoutua hömppäromaanien kanssa sohvalla ja syödä suklaata. Syksy aikana minusta onkin tullut oikea kirjaston vakkariasiakas, ja joka viikko käyn sieltä noutamassa pinon varaamiani kirjoja, joita sitten lueskelen. Päivittäiset sohvalöhöhetkeni ovat sitä ihan parasta rentoutumista minulle! Maistuu sitten ne punttitreenitkin taas tauon jälkeen niin pirun hyviltä kun sinne salille olen taas päässyt!

Kahvittelua ja juoruilua

Kaiken kipuilun ja työnteon lomassa olen ehtinyt tavata onneksi ihania Ystäviäni ja siskoani. On nautittu lounaita kahviloissa ja piknikillä puistossa kaulahuivit kaulassa ja viimeisistä aurinonsäteistä nauttien, ommeltu mekkoja ompelukerhossa ja ihan vähän juoruiltukin....

Syksyn huippukohta oli ehdottomasti Elastisen Hartwall Arenan keikka, jota olimme yhdessä siskoni kanssa odottaneet kesästä kuin kuuta nousevaa. Siinä miehessä on niin paljon hymyä ja energiaa, että jo pelkkä läsnäolo piristää! Kun vvieraina olivat vielä tauolta palannut Legenda Cheek ja suloinen Robin, oli aika täydellinen paketti kasassa! Kaikesta hymystä huolimatta en voinut mitään sille, että kun tummiin pukeutunut tähti aloitti konserttinsa huutaen täydelle areenalle "mul ei ollu mitään muut kun mahollisuus", purskahdin minä vuolaisiin kyyneleisiin.

Parhaan Ystäväni kanssa olimme yhdessä saamillani lahjalipuilla taidenäyttelyssä. Amos Andersenin taidenäyttely oli rakennettu vanhan rikosdraaman ympärille, jota asiakas pääsi mukaan ratkaisemaan pienen mukana kulkevan tarinan kautta, jotka liittyivät pieniin erillisiin huoneisiin järjestettyihin taidekokokoelmiin. Tämän jälkeen rentouimme teepannun äärellä ihanassa teehuoneessa.

Toisen ihanan Ystäväni kanssa pääsin taas pitkästä aikaa tekemään pienen kirppiskierroksen -edellisestä kerrasta olikin kulunut jo ihan liian kauan! Kirppikseltä löytyi niin pientä sisustusjuttua, vaatetta kuin muutama pokkarikin. Parhaan hetken taisimme kuitenkin viettää viereisessä kahvilassa kuulumisia päivitellen.

Rakasta pappaanikin olen käynyt tervehtimässä yhdessä isäni ja myös yhdessä siskoni kanssa. Tuntuu niin niin hyvältä, kun voi antamalla pienen hetkisen omaa aikaansa antaa toiselle niin paljon -ja saada siinä samalla itselleen vieläkin enemmän.

Mukavaa loppusyksyä Ihanaiset,

<3: Ida