Miks mä mun työstä niin tykkään

1. Saan suunnitella, ideoita, ja kuitenkin yllättyä

Olen aina ollut tosi luova. En sillä tavalla, että olisin jossakin taideaineessa taitava tai lahjakas. Mutta tykkään ideoita, suunnitella ja valmistella:  juhlia, joulua, erilaisia näytelmä-/kirjoitus/mitätahnas-projekteja, matkoja.... Varmaan tämän takia nautin leikkimisestäkin vielä aika isoksi lapseksi.



Tehtäväni lastentarhanopettajana on suunnitella ja toteuttaa lapsille heidän kasvuaan tukevaa toimintaa. Päätavoitteet toiminnalle tulevat varhaiskasvatussuunnitelmista ja lapsiryhmän tarpeista, mutta käytännön toteutuksessa minulla on aikalailla vapaat kädet. Eli saan itse päättää, mitä päivisin perusrutiinien lisäksi teemme ja miten viikkomme rakennan - Siis paitsi lasten myös omien työpäivieni sisällön.


Kun aikuisella on kivaa, lapsetkin innostuvat helposti ja heittäytyvät mukaan hulluihinkin juttuihin. Minä olen sellainen, että kun innostun, olen mukana ihan jokaisella solullani ja unohdan kaiken muun. Ja lasten kanssahan voi tehdä oikeasti vaikka mitä. Ollaan matkustettu matolla Afrikkaan, tehty puisto-, metsä ja kirjastoretkiä, maalattu ja askarreltu villasukkia, leivottu pullaa ja tiskattu, järjestetty juhlia popcornibaareineen ja sirkusesityksineen.  Vaikka olenkin aika ideoija, parhaat ideat ovat nousseet lapsilta.

Ja sitten kuitenkaan ikinä mikään juttu ei päiväkodissa mene ihan niin kuin on suunniteltu. Kun työpari sairastuukin, retki vaihtuukin lentomatkalle päiväkodin salissa tai sataa vettä, makkaranpaisto siirtyykin piknikiin ryhmätilassa. Ikinä et voi tietää täysin millainen päivä on edessä, kun töihin menet.

Ja hyvinkin suunniteltu juttu on lasten kanssa aina erilainen. Olen ohjannut kolmelle pienryhmälle samoja muskarijuttuja, ja sitten yhden kanssa soitetaankin rumpua väärältä puolelta, toisten kanssa syödäänkin kesken tuokion leikkijätksiä rannalla ja kolmas ryhmä nauttii ekasta autoleikistä niin paljon, että päätämmekin ajella lopputunnin. Jokainen hetki elää lasten kanssa, ja sen takia ei tule tylsää. Jokainen päivä on erilainen, jokainen hetki on carpe diem ;)

 2. Saan nähdä kasvua (lapsissa ja itsessäni)

Lastentarhanopettajan työhön voi olla muodollisesti pätevä, siinä voi olla kokenut ja ammattitaitoinen. Mutta silti siinä ei ole koskaan valmis, ja sehän on mahtavaa, koska aina voi oppia lisää! Ja työssä myös jatkuvasti oppii. Luulin oppineeni (ja varmaan opinkin) tosi paljon ekan syksyni aikana, ja huomasin, mitkä hommat toimii. Sitten vaihdoin toiseen lapsiryhmään joulun jälkeen, ja niin heitettiin se opittu romukoppaan, ja pohdittiin taas, että mites nyt toimitaan. Totta kai kaikki perustuu siihen koulutuksen tuomaan tietoon ja kokemus lasten kanssa työskentelystä tuo varmuutta, mutta toimintatavat, rutiinit, tavoitteet ja omat kasvatukselliset keinot pohditaan lapsiryhmän tarpeiden mukaan -ja kehitetään itseä siinä ohella.



Työ tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja pitää miettiä uusia toimintatapoja. Esimerkiksi syksyllä työskentelin hoitajan ja toisen opettajan tiimissä, joissa molemmilla oli työkokemusta n 20 vuiotta. Ja silti meille tuli eteen lapsi, jollaista käytöstä ei ollut ennen nähnyt. Se oli meille aikuisillekin kehittämisen paikka, kun yhdessä pohdimme, miten ryhdymme lasta tukemaan. Paras tunne mun työssä on siinä, kun löytää jonkin toimivan ratkaisun lapsen kasvun haasteeseen. Silloin tietää, että jes, tää lapsi on saanut tästä jotakin hyvää!






Pienten lasten kanssa työskentelyhän on pääsääntöisesti äärettomän positiivista. Jo yhden toimintakauden aikana lapsissa ehtii tapahtua tosi paljon. Kun lapsi oppii uuden taidon, siitä iloitaan yhdessä. Ja mehän saadaan nähdä sitä kehitystä tosi paljon, koska ollaan koko päivä lapsen kanssa yhdessä, ihan kokonaisvaltaisesti kaikissa lapsen toiminnoissa. Eletään lapsen kanssa sitä arkea. Lapsi viettää usein suurimman osan valveillaoloajastaan päiväkodissa, ja silloin me ollaan usein niitä, jotka kaikista lähimmin saadaa nähdä, kuinka lapsi oppii, kuinka lapsi kasvaa ja nähdä päivän aikana niitä kaikkia hyviä juttuja, jota lapselle tapahtuu.

3. Saan nauraa, iloita, leikkiä ja halailla

Melkein joka päivä (kun sinne ehdimme) nauramme kahvihuoneessa ihan vatsatkippurassa lasten osuville kommenteille.   Ja sitten nauretaan taas lasten kanssa, kun aikuinen tekee hölmöyksiä ja homma menee plörinäksi. Ja vielä näitäkin usein nauretaan yhdessä, kun meillä vaan on yhdessä niin kivaa.

Työssäni saan tehdä paljon hauskoja juttuja, nähdä paljon iloa ja innostumista. Aikuiselle leikkiin heittäytyminen (jota lasten kanssa myös esimerkiksi muskari tai tunne- tai motoristen taitojen opettelu pitkälti on), ei ole mikään helppo juttu. Mutta kun siihen onnistuu, niin se on sellainen kokemus, jota aikuisten kanssa ei enää saavuta.

Mä saan joka päivä kokea töissä lämpöä, läheisyyttä, välittämistä ja lähimmäisen rakkautta. Saan nähdä, kuinka omia leluja lainataan toiselle ilman taka-ajatuksia, kuinka piirrustuspaperi laitetaan puoliksi, että toisellekin riittää sitä parasta väriä. Ja sitten saan itsekin osakseni moniamonia silittelyjä, pusuja ja haleja. Joskus vain toivoo, että syli olisi vähän isompi. Mutta onneksi meillä on hyvä taikapeitto, johon kaikki mahdutaan vieretysten, sylitysten ja päällekkäin.

 Mikä sun työssä tai ammattihaaveissa on parasta?

<3: Ida


Ps. Kuvat pixbay.com