perjantai 14. elokuuta 2015

Viimeinen lomakuukausi

Ensimmäinen työviikko on nyt takana, ja se alkoikin totisesti ihan täydellä tohinalla! Siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta nyt on hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistella vielä loppukesääni. Heinäkuu oli ihan mahtava kesäkuukausi sekin, jolloin sain vain lomailla, rentoutua kotosalla ja mökillä luonnon helmassa, viettää paljon aikaa läheisieni kanssa ja vähän reissailla ja treenaillakin. 

Heinäkuun parhaimmistoon kuului ehdottomasti  päiväretki Tuurin kyläkauppaan isäni ja siskoni kanssa. Rakastan kaikenlaisia halpahallea, joissa saa penko ja tehdä löytöjä, joten olin kuin taivaassa. Parasta antia oli ehdottomasti kosmetiikkaosasto, josta löyti eurooppalaisten merkkien meikkejä parilla eurolla ja jossa aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka! Tyhjin käsin ei siis todellakaan tarvinnut lähteä, joten yhteensä seitsemäntunnin autossa istuminen oli kannattanut!



Myös äärettömän tärkeille kaveritapaamisille löytyi onneksi aikaa. Kokoonnuimme vanhalla koulukaveriporukalla taas pariinkin kertaan. Ensimmäisen kerran puistokonsertissa pikinkillä, jossa musiikki oli sitä tasoa, että lavan takana viihtyi paremmin, mutta mahtiseura korvasi tämän puutteen. Pääsin myös tutustumaan kaverini hienoon uuteen kämppään pienimuotoisilla tupareilla, kun samainen kaveriporukkamme kokoontui sinne laittamaan yhdessä ruokaa ja vaihtelemaan kuulumisia.



Toisen hyvän Ystäväni kanssa kiertelie taas kirppiksiä. Olen pitkään etsiskellyt itselleni liiviä, ja kuinkas ollakaan, eräällä kierroksella löytyi sellainen ja vieläpä kaksin kappalein! Ihan mahtijuttu, sitähän piti mennä juhlistamaan jätskeille!




Heinäkuussa saimme kanssamme Hietsun-kierrokselle myös toisen Ystäväni hieman kauempaa. Ihan mahtavaa huomata, miten pitkälle olemme kaikki päässeet ja miten hyviä Ystäviä meitä on siinä matkalla tullut. Sairaus oli ehkä meidät alunperin yhteen tuoa tekijä, mutta koossapitäviä voimia, niitä on paljon enemmä -ja ne ovat paljon tärkeämpiä.

Erään Ystäväni kanssa ovat puolestaan viikottain jatkuneet ompelukerhotapaamisemme, ja teimmepä yhdessä pyöräretkenkin -minnekäs muualle kuin Eurokankaaseen.

Toki sain keskittyä ihan vain itseenikin. Hemmottelin itseäni ripsihuollossa, kulmien värjäyksessä ja kampaajalla -sekä tietysti luottohierojallani. Söin paljon jätskiä ja loikoilin hyvän romaanin kera sohvan nurkassa. Opettelin myös uusia  kasvispainotteisia, mutta protskupitosiia ruokia ja pääin kunnolla treenin makuun, vihdoin myös ptn avustuksella, ja ihastelin kasvavaa hauistani yhdessä siskoni kanssa.

Mökilläkin olen käynyt aina kun ilmat ovat vain yhtään välttäneet. Mölkillä poimin monta litraa mustikoita pakkaseen,  nautin grilliherkuista ja veirailin Somerniemen torilla.




Vikalla lomaviikollani ja elokuun ensimmäisenä kävin siskoni kanssa Vantaan asuntomessuilla. Mieleen jäivät värit liilan ja keltaisen sävyissä, lukusiat terassit ja parvekkeet -sekä yhden talon lastenhuoneen aivan ihana puumaja.

Serkkuni olivat New Yorkista myös täällä käymässä elokuun ensimmäisen viikon, ja olimme porukalla syömässä Aulangolla. Lihaleikkeleet, lohi ja katakarapusalaatit sekä suklaiset herkut banaani-sulaaakun ja moussen marmeladien ja vaahtokarkkien kera olivat mieleni, mutta ihan se kaikista tärkein oli jälleennäkeminen tärkeiden serkkujeni kanssa, joka on aina jokavuotisia kohkohtia.




Ulkomaanmatkailu uudesta passistani huolimatta rajoittui tänä kesänä pelkkään Tallinnan-reissuun, mutta eipä tuo mitään haittaa, koska hauskaa olin täällä kotipuolessakin. Tällaisen täydellisen lomailun jälkeen sitä jo kaipasi työntekoa, sen tuomaa merkitystä ja sisältöä -ja vähän niitä kiireitä ja velvollisuuksiakin!

<3: Ida

7 kommenttia:

  1. Hei Ida!

    Tekemistä ja iloisia hetkiä on sinulla riittänyt heinäkuullekin! Sehän on sitä parasta loman antia. Kirppisliivit olivat todellakin hieno löyty ja sopivat sinulle kuin nakutetut! Harmillisen vähän olemme tänä kesänä ehtineet jätskille mutta eiköhän se asia korjaannu ajan myötä :)
    Todellakin, sairaus on aikoinaan tuonut sinut ja minut ja yhteisen ystävämme yhteen, mutta ihan muut tekijät pitävät meitä yhdessä, ja se on se oleellisin! Vähän kuin koulussa: kouluaikoina koulu piti monet kaverit yhdessä mutta sen jälkeen jos ei ole muuta yhteistä mennään eri teitä.
    Tuo Tuuri kuulostaa kyllä paratiisilta meikäläisille! Olen samanlainen kuin sinä, halpahallit kiehtovat juuri mahdollisten löytöjen toivossa! Vähän kuin kirpparit paitsi että kaikki on uutta! En yhtään ihmettele jos siellä kuluu tovi tai kaksi :)
    Mukavaa että saitte myös serkkunne tänne, kivaa että teillä säilyy yhteys ja tapaatte toisianne säännöllisesti vaikkakin ehkä harvemmin!
    Aurinkoista viikonloppua sinulle ja yritetään taas tavata pian!
    Lämmin halaus <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin piti vielä sanoa että ihanaa kun teillä on säilynyt tuollainen kouluajan porukka, sekään ei ole mitenkään itsestään selvää ja on kullan arvoinen!

      Poista
    2. Heippa ja kiitos kommentistasi, Ystävä! Itse asiassa Tuurissa mietinkin, että Katarinakin viihtyisi täällä :D Ehkäpä menemme sinnekin vielä joskus yhdessä?
      Minun Ystäväni ovat usein elinikäisiä sellaisia, ja olen varma, että mekin olemme. Yritetää ehtiä tavata taas pian, ja aletaan korjata puutettamme jätskisaralla! ;)
      Sylin täydeltä voimia, olet ajatuksissani <3

      Poista
  2. Toiminnantäyteinen viimeinen lomakuukausi, ihan huikeaa, mitä kaikkea olet ehtinyt! Ja vaikka touhua on ollut paljon, niin mikään ei ole ollut pakkopullaa, vaan olet nauttinut, niin shoppailusta, ihmisten tapaamisesta ja joutenolosta. Oli aivan ihanaa nähdä ja nyt kun sanoit, niin sairaus meidät alunperin yhdisti, vaan ei erottanut. Sairaus on jäänyt kauas taa, mutta ystävyys säilyy. :) Ihania loppukesän hetkiä sinulle Ida-Ihana ja paljon intoa töihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nell, että muistutit minua siitä, kuinka tämä vapaus ja oma määräämisvalta ei ole mikään itsestäänselvyys aina ollut minullekaan, ja tästä kannattaa nauttia. Sairauden sanelemat pakot ovat ollleet historiaa jo kohdallani sen verran aikaa, että se maailma alkaa olla jo niin kaukaista, ettei sitä arkipäivässä oikeastaan enää mieti... Äkkiäpä se lopulta unohtuukin! Toisaalta, se on ehkä hyväkin? Tilalle ovat tulleet normaalit arkeen kuuluvat vastuut ja velvollisuudet -sellaiset arkipäiväiset asiat, jotka tuovat myös sisältöä ja merkitystä elämään ja joiden kautta on mahdollista tehdä hyvää -toisin kuin sairauden oireilulla.
      Ja sitten elämään kuuluvat ihan yhtä tärkeinä nämä pienet vapaaehtoiset ilonaiheet, joihin Sinuun tutustuminen ja Sinun kanssasi viettämäni aika nykyisin ehdottomasti kuuluu. <3
      Hyvää loppukesää sinnekin, Ystävä! :)

      Poista
  3. Kiva kuulla että sulla on ollut paljon kivaa tekemistä kesällä! Kauniita kuvia sinusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ihana Pinja! <3 Kivoja hetkiä sinnekin! :)

      Poista