Kesän loppuhuipennus: Juhlani

Lapsuudessa synttärit olivat aina se vuoden kohokohta: oli muun muassa spice girls -synttäriä ja koko koululuokka koolla. Aikuisiällä sen sijaan niin monet synttäreistäni ovat menneet minulta ohi. Olen joko viettänyt ne osastolla, tai muuten vain sumussa. Parina viime vuonna olen kuitenkin saanut viettää ne Rakkaan siskoni kanssa, ja niin kivaa, kun meillä aina kahdestaan onkin, päätin, että nyt, kun vihdoin siihen olisi mahdollisuus, järjestäisin tänä vuonna itselleni oikein juhlat, sillä minulle oli tärkeää saada kerrankin jälleen koolle kaikki lähimmät Ystäväni.

Nämä juhlat järjestettiin siis jo elokuun loppupuolella, mutta nyt kun kesäni on saatu aikalailla pakettiin myös täällä blogini puolella, haluan vielä jakaa tämän kesäni loppuhuipennuksen (ok, lupaan, että tämän jälkeen kesä saa jo riittää!). Sillä nämä juhlani, ne olivat paitsi ensimäiset juhlani moniin, moniin vuosiin, myös Ihan Parhaat sellaiset, vaikkakin täysin minun näköiseni.

Käytännön syistä minun oli pidettävä juhlat pieninä, vaikka niin kovin mielelläni olisin esimerkiksi teistä lukijoistani vielä muutamat kutsunut. Kun vielä lisäksi muutama kutsutuista Ystävistä ei perille päässyt saapumaan, oli meillä koossa lopulta kuuden hengen porukka, sekä erään Ystäväni pieni karvapallero. Mutta tuo tiivis ja samanhenkinen porukka osoittautuikin mitä parhaimmaksi kokoonpanoksi! Ja olin onnellinen, että juuri he olivat juhlani kanssani jakamassa.

Juhla-asukseni valitsin lohenpunaisen, sifonkisen mekon, jonka leikkaus sopii mielestäni minulle hyvin. Se oli kesän kirppislöytöjä, samoin kuin edellisvuonna löytämäni korkokengät. Korukin oli lainassa äidiltä. Lisäksi meikkinikin oli melko pelkistetty, hennon poskipunan ja kulmien lisäksi minulla oli silmissä vain ripsaria ja huulissa hieman kiiltoa. Värikäsittelyn olin ottanut edelllisenä päivänä hiuksiini, mutta tiukan aikataulun vuoksi leikkaaminenkin oli jäänyt. Ja silti, tuosin tuona päivänä itseni prinsessaksi.  

Vieraiden saavuttua paikalle tarjosin alkuun kuohuvat mansikkaiset juomat, ja niiden kanssa tarjoilin oli pieniä tomaatti-tuorejuusto- ja yrttisiä katkarapupaloja. Lisäksi oli tummia viinirypäleitä ja pieniä suolaisia snacksejä.

Mutta heti ensimmäiseksi oli tietysti päästävä avaamaan lahjoja, enhän minä tuosta ihanan rapisevasta kasasta vain millään pystynyt pitämään näppejäni erossa! Ja voi että, olivat kaikki saamani lahjat niin minun mieleisiäni ja näköisiäni! Paketeista paljastui herkullisen persikkaisenvärisiä ja ihanan pehmeitä pyyhkeitä himalajasuola-saippuan kera, pinkein "timantein" koristeltu laukkukoukku ja muumi-muistikirja. Sekä tietysti Rakkaan Ystäväni tekemä Upea Selviytyjä-Ystävä-rannekoru, jonka  olettekin täällä blogissani jä nähneet! Lisäksi eräs Ystävistäni muisti minua itse tekemällään herkullisella juustokakulla kera itsetehdyn puolukkahillon, ja siskoni, jolta olin lahjat saanut jo aikaisemmin, vielä Ihastuttavalla ruusunoksalla.

Tunnelman keventämiseksi olin jäjrjestänyt alkuun pienen, mutta yllättävän kinkkiseksi osoittautuneen, tietovisan minulle tärkeistä asioista. Kysymyksiä oli muun muassa salkkareista ja vain elämää -tvohjelmasta, ja suosikki artistieni biiseistä, sekä tietysti syntymäpäivieni oikeasta ajankohdasta!

Lämpimänä ruokana tarjosin kasvis-kinkkupiirakkaa ruistaikinapohjalla, sekä kasvissyöjän olin huomioinut yrttisellä tomaatti-sipulipiirakalla. Lisäksi tarjolla oli värikästä salaattia, jossa oli erivärisiä salaatteja, kurkkua, keltaista tomaattia ja raikasta vesimelonia.

Viimeistään nauru juhlissani raikui, kun aloitimme toisen ohjelmanumeromme. Olin kirjoittanut lapuille tunnettujen henkilöiden nimiä, kuten Tarja Halosen, Kimi Räikkösen ja Pikku Myyn, ja vieraat saivat esittää niitä toisilleen muiden arvaillessa, kenestä mahtaa olla kyse. Tässä kohtaa tuo nuorinkin karvainen vieraamme innostui niin, että iloiset haukahdukset kaikuivat!

Jälkiruoaksi tarjoilin tietysti päivän huipennukseksi vadelma-rahka-täytekakkua kaakaoisella pohjalla. Ja täytyy sanoa, että olin tästä luomuksestani aika ylpeä, etenkin kun ottaa huomioon, että se oli ensimmäiseni laatuaan ikinä! Väritykseen sopivasti tarjosin myös prinsessa-pipareita vaaleanpunaisella kuorrutuksella sekä vaahtokarkkeja.

Juhlien ollessa ohitse olin väsynyt, sillä niin paljon olin juhlia järkkäillyt, ja vähän jännittänytkin. Mutta samaan aikaan  tunsin itseni onnellisemmaksi kuin pitkiin aikoihin. Onnistuneita juhlia suurempi syy tähän oli kuitenkin se, että tiesin, etten ollut juhlinut vain tulleita vuosiani. Vaan jotakin vieä tärkeämpään.

Pitkän ja kivikkoisen matkan olin nimittäin matkannut juhliini. Mutta en voinut olla onnellisempi, että se hetki oli koittanut, ja kykenin syntymäpäivieni lisäksi nostamaan maljan toipumiselleni. Ja vähintäänkin yhtä onnellinen siitä, että tällä hetkellä oli ympärilläni nämä Ystävät, Ystävät, jotka olivat matkanneet tämän matkan rinnallani, ja jotka nyt saivat juhlia yhdessä kanssani.

Kiitos teille kaikille Ihanille vierailleni, teitte hetkestäni ikimuistoisen!

<3: Ida

Ps. Suuri Kiitos Tytille kuvista! <3