Kun jokainen päivä on uusi mahdollisuus

Anoreksia saa usein siirtämään muutoksen tekemistä tulevaisuuteen, ja elämään maailmassa, jossa ei ole nykyisyyttä. Sairastaminen on aina vain uusia ja uusia tavoitteita. Toipumisessa on vain tulevaisuuden terve näkymä, mutta silti ei asioita, joiden eteen tulisi juuri nyt työskennellä. Näin oli pitkään myös omalla kohdallani. Viimeisessä tapaamisessa hoitajani kanssa ymmärsin, että minun on opeteltava elämään tässä hetkessä, mikä vaatii minulta uudenlaista ajattelutapaa. Seuraavassa kerron hieman tästä uudenlaisesta ajattelutavastani, jota opettelen sisästämään.

Parhaiten tähän ajattelutapaan pääsee käsiksi pohtimalla päivän pieniä merkityksellisiä asioita. Hoitajani kehottikin minua pohtimaan, mikä juuri tänään, tässä päivässä on tärkeää. Ei tulevaisuuden, tavoitteiden kannalta, vaan juuri tänään. Esimerkiksi kyseisenä päivänä oli tärkeää käydä juttelemassa polilla hoitajani kanssa, ja seuraavana tavata ystäviäni. Tänään minulle on ollut tärkeää saada purettua vaikeita tunteita, ja saada yksin syötyä aamiainen.

Tämän ajattelutavan kautta, jossa siis jokainen päivä on jollakin tavalla tärkeä tai ainakin jokaisessa päivässä on jotakin tärkeää, voi myös miettiä, mitä voin tehdä nyt. En pysty paranemaan tänään, mutta tänään voin syödä ateriasuunnitelman mukaan, voin hyväksyä vaa'alla näkyneen pienen nousun ja levätä kotona. Juuri tänään voin syödä leivän murentelematta ja laittaa kunnolla rasvaa leivän päälle.

Tässä hetkessä eläminen tarkoittaa myös, että suhtautuu päivään uutena, eikä moiti itseään menneistä virheistää, vääristä valinnoistaan tai ryve epätoivossa menneiden epäonnistumisten vuoksi. Virheistään voi aina ottaa opiksi, mutta katse on pidettävä nykyhetkessä. Kysymys kuuluisikin esittää: mitä voin tehdä tänään toisin sen sijaan, että pohtisi miksi tai mitä teki väärin. Sillä lopulta jokainen päivä, jokainen hetki ja jokainen valintatilanne on uusi mahdollisuus.

Anoreksiaan sairastunut on kuitenkin usein hyvin vaativa itseään ja toipumistaan kohtaan, ja siksi tulevaisuuteen positiivisti suuntautuminen ja tällaisten pienten edistysaskelten hyväksyminen on vaikeaa. Olen monesti tuskaillut sen asian kanssa, miksi en voi vain herätä eräänä päivänä terveenä. Miksi pelkkä päästös paranemisesta ei kuitenkaan riitä siihen, että voisi vain heittää sairauden romukoppaan tai miksi sairauttaan ei voisi vain unohtaa. Todellisuudessa kuitenkin elefanttikin kannattaa haukata pala kerrallaan.

Mutta nämä pienet valinnat, juuri se työ, mitä tällä hetkellä teen paranemisen eteen on sitä edistymistä kohti lopullista päämäärääni, kohti sitä päivää, jolloin herään terveenä. Se ei tapahdu hetkessä, mutta juuri nyt voin kuitenkin aina tehdä jotakin. Sen sijaan, että miettisi jatkuvasti sitä, mitä ei tänään voi vielä saavuttaa, kannattaakin keskittää energiansa sen tekemiseen, mitä voi tehdä nyt.

Tässä hetkessä eläminen ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitteet tai tulevaisuuden haaveet pitäisi tai kannattaisi unohtaa, ei suinkaan. Ne kannattaa maalata tulevaisuuteen, kuten hoitajani kuvasi, akvarellein, hentoina ohjauksina, jotka auttavat ohjaamaan itseään oikeaan suuntaa oikeiden tekojen kautta kohti tavoitetta. Niitä voi muuttaa, mutta tärkeintä ei olekaan itse lopputulos, vaan se matka, jonka on käynyt lopputulokseen. Ja kun matkaan voi olla tyytyväinen, on tyytyväinen myös lopputulokseen.

Ja vaikka matka olisikin vielä kesken, ei se suinkaa tarkoita sitä, että matkasta ei saisi nauttia ennen määränpään saavuttamista. Pitkään minäki ajattelin, että koska olen sairas, minun kuuluukin kärsiä ja tuntea esimerkiksi syyllisyyttä. Nyt ajatukseni ovat tämänkin asian suhteen muuttuneet. Kyllä paha olo kuuluu sairauteen, mutta siinä ei välttämättä tarvitse koko aikaa märehtiä. Se, ettei ole vielä terve, ei tarkoita, että tästäkin hetkestä ei saisi nauttia. Elämässä mene paljon hukkaan, jos odottaa aina vain onnea tulevaisuudessa.

Tämän ajatuksen siivittämä olenkin oppinut nauttimaan ja keräämään voimia niistä pienistä onnen sirpaleista, jotka juuri tällä hetkellä tuottavat minulle mielihyvää, ja tietoisesti rakentamaan niitä arkeeni. Se voi olla esimerkiksi aurinkoisesta säästä nauttimista tai sateisena päivänä iloa siitä, kuinka voi istua suhvannurkassa kirja kädessä.

Joka päivä nukkumaan käydessä mietinkin: mikä tänään teki minut onnelliseksi. Elinkö tänään päiväni kuten halusin sen elää? Ja yhä useammin ja useammin nukahdan hymyssä suin.

<3: Ida