Jokaiselle tervettä järkeä ja ymmärrystä käyttävälle ihmiselle lienee selvää, että toiselle ei pidä kommentoida toisen ulkonäköä negatiiviseen sävyyn, vaan jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, kannattaa pitää mölyt mahassaan. Tämä ei koske nähdäkseni pelkästään syömishäiriötä sairastavan ulkonäön kommentoimista, vaan kuuluu jo yleisiin hyviin tapoihin.
Anoreksiaan sairastuneella kuitenkin erityisen suuren merkityksen saavat painoa koskevat kommentit, ja pääsääntöisesti näitä tulee mielestäni välttää. Tämä koskee sekä painon nousua että alhaista painoa koskevia kommentteja. Harvoimpa kukaan tulee tosin normaalistikaan toiselle sanomaan esimerkiksi oletpa lihonnut, joten miksi tekisimme syömishäiriöstä kärsivän kohdalla poikkeuksen tässä asiassa.
Nähdäkseni tämä poikkeus nähdään oikeutettuna siksi, että painon nousun ajatellaan olevan alipainoisen ihmisen kohdalla positiivinen asia, kuten se onkin. Silti paino ja sen nouseminen ovat anoreksiaan sairastastuneelle arka, usein ahdistusta ja pelkoa aiheuttava asia. Lisäksi anorektinen mieli kääntää esimerkiksi hyvällä tarkoitetut kommentit painon noususta usein negatiivisiksi, kuten "oletpa lihava". Näin saattaa sairas mieli tehdä itseasiassa myös kommenttien "näytätpä terveemmältä" kohdalla, tai vaikkapa tuon minun saamani "näytät hyvältä" kommentin kohdalla. Pahimmillaan nämä (hyvääkin tarkoittavat) kommentit siis saavat syömishäiriöstä kärsivän paitsi loukkaantumaan myös suistumaan yhä syvemmälle sairauteensa.
Toisaalta samasta syystä myös alhaista painoa, toisen pienuutta tai laihuutta koskevat kommentit kannattaa useimmiten jättää sanomatta. Anoreksiamörkö nimittäin nauttii sydämensä pohjasta tällaisista kommenteista, kokeehan se silloin nimittäin onnistumisen tunteita, jolloin nämä kommentit saattavat toimia tarkoituksen vastaisesti kannustuksena laihduttaa lisää.
Vaikka anoreksiaa sairastavan painoa, tai edes siihen viittaavia kommentteja ei siis kannata useinkaan laukoa, voi toista silti sairastavan paremmin tuntien ja tilanteen huomioon ottaen varovasti kannustaa muutokseen. Tähän sopivat mielestäni esimerkiksi kommentit, kuten olet kaunis, vaikka näytätkin edelleen sairaalta, tai varovasti myös, olet oikeaan suuntaan menossa, vaikka matkasi onkin vielä kesken.
Yleensäkin kuitenkin syömishäiriöstä toipumassa olevan edistymistä kommentoidessa kannattaa kuitenkin pitää tuntosarvet kohollaan. Saattaa nimittäin olla, että sairastava on vielä liian herkillä asian suhteen, ja tällöin esimerkiksi juuri kommentti "näytät terveeltä" saattaa olla todellista myrkkyä. Aikoinani minullekin tuo kommentti olisi varmasti aiheuttanut pelkoa: pitäisikö minun nyt olla terve, ja yksinäisyyden tunnetta: kukaan ei tajua, kuinka sairas olen yhä mieleltäni. Nyt kuitenkin olen onneksi oppinut ottamaan positiiviseksi kannustukseksi tarkoitetut kommentit enimmäkseen ilolla vastaan, vaikka asia omalla kohdallanikin on yhä arka.
Miten sitten ilmaista huoli toisen laihtumisesta, kun painoa ei saisi kommentoida? Mielestäni huoli kannattaa toki ilmaista, mutta sitä ei välttämättä pidä liittää painoon. Voit esimerkiksi kertoa vilpittömästi olevasi huolissasi toisen jaksamisesta, ja kysyä, mitä toiselle kuuluu.
Pääsääntöisesti toipuvan edistymistäkin kommentoidessa kannattaa myös nähdäkseni keskittyä psyykkiseen puoleen. Ja miksi emme keskittyisikin, onhan anoreksia psyykkinen sairaus, ja eikö se, mitä löytyy sisältä ylipäätäänkin ole ulkokuorta tärkeämpää? Tällaisia yleisiin psyykkiseen vointiin liittyviä kommentteja ovat esimerkiksi, hymyilet nykyään enemmän, tai osaat analysoida omaa tilannettasi nykyään paljon paremmin.
Tästä kannattaa myös sairastavaa muistuttaa, siis siitä, kuinka arvostat tämän ulkokuoren sisällä olevaa ihmistä kaikkein eniten, ja kuinka rakastat häntä painosta riippumatta. Terveelle ihmiselle tuo lienee itsestään selvyys, mutta sairastavalle ei mitenkään välttämättä.
Kaikesta varomisesta huolimatta kehotan silti kuitenkin välttelemään myös liikaa varomista. Sillä myös anoreksiaan sairastunut on ihminen, jota tulisi pyrkiä kohtelemaan aina kuin toista ihmistä, tasapuolisessa suhteessa. Ja uskon, että jokainen sairastava lopulta arvostaa sitä vilpittömmyyttä ja aitoja ihmiskontakteja. Aitous nimittäin välittyy tai on välittymättä kommenteista. Älä siis keksimällä keksi positiivista sanottavaa, vaan kerro niistä hyvistä muutoksista, jotka olet todella huomannut. Sillä lopulta niitä hyviäkin asioita oikeasti ihan varmasti löytyy.
Tähän varomiseen liittyen haluan vielä myös sairastaville todeta sen, että kaikki eivät valitettavasti osaa asetella sanojaan yhtä tarkasti tai muotoilla sanomisiaan yhtä hyvin. Tämän vuoksi kaikenlaisiin kommentteihin kannattaa varautua. Tärkeämpää kuin muiden kommentit onkin se, miten itse ne tulkitset. Ja tällöin ollaan itsetuntoasioiden äärellä. Ja kun kontaktit ovat tällaista aitoa, voi siinä myös aina kysyä vastapuolelta: mitä tarkoitit, jos epäselvyyden vaara on olemassa.
Kaiken tämän ohjeistuksen jälkeen haluan sanoa, että mielestäni meistä jokaiselle, myös siis sairastavalle, voi kuitenkin aina ilmaista: olet kaunis, kunhan muistaa, että kauneus ei ole kiinni kiloista tai painosta, sillä se on paljon enemmän. Ja siksi sairastavakin on aina kaunis, kuten on aina ollutkin. Ja sairauden päihittämisen myötä tuo sisäinen kauneus pääsee vain yhä paremmin esiin.
<3: Ida
Kuva: http://www.desktopwallpapers.org.ua/pic/201107/1366x768/desktopwallpapers.org.ua-3158.jpg
Mielestäni tuo teksti saisi päätyä kaikkien luettavaksi ja muistettavaksi vaikka hesarin lukijapalstalta...:)
VastaaPoistaAurinkoisia päiviä Sinulle!<3
Kiitos, Sinä se osaat aina kommenteillasi minua ilahduttaa saaden itseni tuntemaan tärkeäksi! :) Aurinkoisia päiviä myös Sinulle! <3
PoistaHei taas Idaseni!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä s:n kanssa, että tekstisi sopisi ihan julkaistavaksi laajemmallakin foorumilla (esim. juuri Hesarin lukijapalsta). Niin herkästä mutta tärkeästä aiheesta on kyse.
Varsinkin kun on kyse vastasairastuneista (ja miksei pidempäänkin, jos niikseen on) on tosiaankin oltava varovainen asetellessaan sanojaan toisen voinnista tai ulkonäöstä, jos siihen jostain syystä kokee tarvetta ottaa kantaa. Jo pidempään sairastaneena koen kuitenkin itse, että kaikkein eniten arvostan tänäpäivänä rehellisyyttä. Jos jonkun mielestä olen kaunis, ilahdun tästä. Jos jonkun mielestä olen liian pieni, ei sairauteni saa tästä lisäboostia, vaan totean että niin olen. Jos joku sanoo, että olen hyvän näköinen kiitän todennäköisesti kohteliaasti, mutta jätän kommentin omaan arvoonsa, koska en mielestäni ole tässä kehon koossa vielä hyvän näköinen. Kaikkein eniten minulle merkkaavat kuitenkin läheisteni kommentit, koska heillä on kaikkein eniten perspektiiviä, ja tiedän etteivät he kaunistele asioita vaan ilmaisevat rehellisen mielipiteensä ulkonäöstäni.
Ihan toinen juttu on sitten se, että kun vihdoin normaalipainon saavuttaa, moni sairauteen perehtymätön saattaa uskoa, että kaikki on hyvin, vaikka ajatukset olisivatkin vielä kuinka sairaita tahansa. Psyykkinen toipuminen kun usein vie huomattavasti pidempään kuin fyysinen. Ja sillon kommentit tyyliin "sinähän olet jo terve..." voivat todellakin tuoda surun ja ahdistuksen pintaan.
Jatkakaamme taistelua kauniin minämme puolesta!
Haleja kertaalleen ja hyvää alkavaa juhannusviikkoa, Ida!
<3
Heippa taas Andrea ja kiitos jälleen kommentistasi!
PoistaOn todella ilahduttavaa lukea, kuinka järkevällä, terveellä tavalla osaat suhtautua muiden kommentteihin! :) Ja vaikka en olekaan ihan lähipiiriäsi, arvostan minäkin rehellisyyttä sen verran, että uskallan Sinulle rehellisesti todeta: Sinä olet kaunis Ystäväni. Olet aina ollut, painosta riippumatta, ja kaunistut päivä päivältä saadessasi elämän hehkua takaisin. Ja sairas voit silti olla, mutta uskoakseni kuitenkin koko ajan parempaan suuntaan menossa. Ja näillä kummallakaan asialla ei ole mitään tekemistä painosi kanssa.
Ihanaa juhannusviikkoa Sinullekin Kaunotar! <3
Todella painavaa asiaa ja todella tärkeää! Kommentointi anorektikon ulkonäöstä on ollut pinnalla eri foorumeilla ja yhteisymmärrykseen asiasta ei olla päästy. Kirjoitit tosi hyviä havaintoja asiasta. Jotenkin tuntuu, että anorektikkona jokaisen kehun tai kommentin osaa aina kääntää itseään vastaan, olipa kommentti mikä hyvänsä. Anoreksiamörkö ei anna sairastuneen pitää itsestään, eikä anna tämän myöskään arvostaa itseään, vaikka hän olisi kehunsa ansainnutkin. "Oletpa terveen/kauniin/hehkeän näköinen" kääntyvät aina itseään vastaan ja sairastava kuulee sanat "oletpa lihonut silmiinpistävästi". Myöskin kommentointi laskeneesta painosta ja riutuneesta kehosta tuntuu pahalta. Ainahan ulkonäköä koskevat kommentit voi sivuuttaa ja keskittyä sairastuneen persoonaan tai vaikkapa vaatteisiin, jos olo tuntuu epävarmalta. Usein sairastunut kyllä ymmärtää kehonkielestä tai katseesta, mitä henkilö todellisuudessa ajattelee, ja mikä kysmys kielen päällä polttelee.
VastaaPoistaVasta kun toipuminen on hyvässä vahdissa voi näihin kommentteihin suhtautua järkevästi. Ottaa kehut kehuina (hyvin ansaittuina) ja kritiikin rakentavana. Itsekin olen vasta viimeaikoina alkanut ottaa kehut imarteluna ja kritiikin ja kauhistelut totuutena. Sinäkin olet niin pitkällä paranemisessasi, että psyykesi on muuttunut ratkaisevasti, vaikka fysiikka ei olekaan vielä täydessä terässä. Pystyt suhtautumaan "kaunis" käsitteeseen siihen kuuluvalla arvokkuudella ja kiitollisuudella. Se jos mikä on hyvä toipumisen mittari. Olet kehusi ansainnut, niin hienoa työtä olet tehnyt ja teet vastakin, ihanainen! <3
Kiitos taas kommentistasi! Jäin siinä erityisesti miettimään tuota, mitä kirjoitit siitä, kuinka sen aistii, mitä toinen oikeasti haluaisi sanoa tai ajattelee... Voisinko kuitenkin myös olla, että välillä se on sairaus taas joka tällaisissa tilanteissa tulkitsee? Samaan tapaan kuin se kääntää positiiviset kommentit negatiiviseksi siis, kun toinen todella tarkoittaa sitä mitä sanoo, eli esimerkiksi kehuessaan hymyäsi todella pitää sitä kauniina eikä edes mieti painoa. Terveiden ihmisten mielessä kun ei paino ole aina se ensimmäinen asia edes, joka tulee mieleen...
PoistaMutta siis aivan mahtavaa tuo, miten olet oppinut ottamaan kehut kehuina ja kauhistelut tosiasioina. Tämä on todella SUURI edistysaskel. Se nimittäin tarkoittaa, että sairaus ei enää tulkitse kaikkia tilanteita omalla tavallaan, tai ainakaan et suostu sen pötypuheita uskomaan. Jatka siis samaan malliin upeaa voittokulkuasi! Haleja <3
Hei Ida!
VastaaPoistaTaas täyttä asiaa koko teksti! On se vain jännä miten vaikeaa on ottaa vastaan positiivista palautetta omasta ulkonäöstään. Etenkin sairauden jyllätessä kovimmillaan, silloinhan sitä "kuulee" vain mitä sairaus haluaa niin kuin on tullut esille sekä sinun tekstistäsi että edellisistä kommenteista. Paha juttu on myös jos kukaan ei sano yhtään mitän. Minä elin valheellisesti siinä uskossa, että näytän ihan normaalilta eikä kukaan huomaa mitään koska kukaan ei sanonut mitään. Meidän perheessä kun asioista ei todellakaan puhuta. Ja kun kukaan ei sanonut mitään luulin että kaikki on ihan hyvin. Joten hiljaisuutta parempi on kyllä sitten sanoa ihan suoraan, että olet sairaan laiha. Jälkiviisas on tietty helppo olla, mutta veikkaan että minä olisin tarvinnut nuo sanat kuulla lähiomaisiltani.
Jos positiivisen palautteen kuuleminen on vaikeaa sairauden jyllätessä pahimmillaan, on se kyllä vielä toipumisvaiheessakin aina välilä. Tämä tuli vastaan kohdallani kun menin psykpolille saamaan uuden B-lausunnon ja vastassa oli TAAS uusi lääkäri. Hänen kommenttinsa että "ei tulisi anoreksia ensimmäisenä mieleen kun sinua katsoo" tuntui pelottavan pahalta. Vaikka hän sillä tarkoitti hyvää, lisäsi siihen että olen sopusuhtainen, ja oli kaikin puolin erittäin mukava läkäri. Nuo sanat vain kirpaisivat mieltä koska en koe itseäni vielä mieleltäni terveeksi, ja kai jollain tasolla haluaisin sen näkyvän ulospäinkin. Onneksi tämä kirpaisu tuntui vain hetken enkä jäänyt siihen rypemään koska haluan tervehtyä kaikin puolin 100%:ti eikä siihen mahdu tällainen ajattelu. Mutta tämä osoitti sen miten syvällä tämä sairaus on, ja miten paljon oikeasti joutuu tekemään töitä sen eteen että osaa itse olla tyytyväinen itseensä ja että osaa ottaa positiivisen palautteen vasta ihan vain sellaisena kuin se on tarkoitettu, eli hyvänä asiana!
Lämmin halaus sinulle, sinä kaunis nainen, sekä sisäisesti että ulkoisesti <3
Hei Ihana Katarina! Ja kiitos jälleen kommentistasi! Jäin sen luettuani tuota, mitä kirjoitit siitä, että aina hiljaisuuskaan ei ole hyvä asia. Ovat nämä vain sen verran vaikeita juttuja, kun toisen päänsisälle ei pysty menemään...Mutta kaikessa kommunikoinnissa kyllä peräänkuuluttaisin sitä avoimuutta ja rehellisyyttä, puolin ja toisin. Ja tämä tarkoittaa myös sitä, että silloin voi myös toiselta kysyä, mitä tarkoitit tuolla.
PoistaJa tuo, mitä kirjoitit lääkäritapaamisestasi ja hänen kommentistaan oli juurikin oiva, vaikkakin harmillinen sellainen, esimerkki siitä, kuinka sairaus kääntää kaikki positiivisiksikin tarkoitetut kommentit nurinpäin ja tulkitsee ne omalla tavallaan. Anoreksia taitaa myös olla ainoita sairauksia, joissa sitä sairastava todella haluaa näyttää mahdollisimman sairaalta ja kurjalta. Näin on asia ollut myös omalla kohdallani, ja on yhä edelleen ajoittain.
Mutta tiedätkö mikä kommentissasi oli kaikkein hienointa? Se, että tuo kommentista tullut ahdistus oli vain hetkellistä. Pystyit käsittelemään sen, ja pääsit siitä yli. Ja se jos mikä kertoo siitä, että olet jo pitkällä toipumisessasi, vaikka et vielä perillä olekaan. Sinulla siis on psyykkistä energiaa, jolla pystyt taistelemaan sairaita ajatusia vastaan. Sairaus on enää vain pieni hetkellinen ohikiitävä ajatus mielessäsi. Ja siksi olen varma, että selätät syömishäiriön vielä ihan kokonaan ja lopullisesti!
Halauksia toiselle Kaunottarelle! <3
Hyvä ja mielenkiintonen teksti. Näistä on hyvä kirjottaa, koska kaikki ei näitä varmastikaan tuu edes ajatelleeks. Kehuja on silti hyvä oppia ottaa vastaa:)
VastaaPoistaKiitos rakas ihanasta ja positiivisen kannustavasta kommentistasi! Juuri tuo on se pääsyy, miksi kirjoitin tämän tekstin, siis tuo, että pystyttäisiin välttämään niitä väärinkäsityksiä, joilla toinen aiheuttaa pahaa tarkoittaessaan hyvää...
PoistaMutta naulankantaan osut kyllä tuossa, että kehuja tulisi silti opetella ottamaan vastaan. Se onkin minulle, kuten varmasti usealle toisellekin syömishäiriöstä kärsivälle tärkeä, vaikkakin vaikea läksy, jonka opettelun minä olen onneksi jo aloittanut. :)
Halauksia ja aurinkoa! <3
Moi. Upeaa tekstiä ja hieno blogi. Saanko linkittää tämän tekstin blogiini ?
VastaaPoistaEssi
Voi kiitos! Tulipa hyvä mieli :) Ja tottakai saat linkittää, olen siitä otettu!
PoistaHyvää syksynalkua Sinulle!
Kiitos. Linkitys check!! :)
Poista