Kirpparikierrosta ja kesästä nauttimista siskon kanssa

Viime viikonloppuna sain jälleen viettää laatuaikaa rakkaan Fanny-siskoni kanssa vanhempiemme ollessa mökillä. Ja todellista laatuaikaa se taas olikin, niistä pienistä riidoista huolimatta. Tässä siis taas viikonloppumme parhaita paloja, ja jotta ette kyllästyisi ihan kokonaan, liitin tekstiini kuvitukseksi kuvia minusta uusimmat kirpparilöydöt ylläni.

Lauantaiksi oli alun perin ennustettu hieman sateisempaa ilmaa, joten ajatuksenamme oli ollut suunata Itäkeskuksen kauppakeskukseen. Ennusteiden kuitenkin muuttuessa, ja kesän tarjotessa parastaan kuin tilauksesta säiden puolesta, päätimme siis vaihtaa hikisessä kauppakeskuksessa kuljeskelun kirpparikierrokseen.

Aloitimme kierroksemme suuntaamalla aurinkoista Bulevardia pitkin jälleen Hietsun kirppikselle. Ystäväni suosituksesta päätimme vielä näin kesän ollessa hieman pidemmällä käydä tarkastamassa kyseisen torin tarjonnan näin viikonloppuna, vaikka edellisellä kerralla kirppari oli tuottanut pettymyksen. Ja kyllä kannatti! Aurinkoinen tori kuhisi täynnä myyjiä ja ostajia, ja tarjolla oli jos minkälaista vaatetta, korua ja sisustustarviketta. Ja tarttuihan sieltä minullekin mukaan Afrikka-aiheinen mekko tai tunika ja fuksianpunainen pitsitoppi.

Aikamme Hietsussa pyörittyämme suuntasimme vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Kierrätyskeskuksen kirpputorille, jossa pistäydyimme nyt ensimmäistä kertaa. Kirpputoria voi suositella paitsi sijaintinsa myös edullisuutensa puolesta, ja sieltä löytyi myös erillinen huone täynnä ihan vain kaikenlaista tilpehööriä askartelijoille. Mikä aarreaitta siis! Onneksi pystyin reissulla pitämään mielessäni liitoksistaan pullistelevan askartelukaappini, ja tyydyin pelkkiin vaaleanpunaisiin korttipohjiin.

Kierrätyskeskuksen kirppikseltä lähdimme kohti Kamppia. Matkalla poikkesimme kuitenkin Bulevarin Day-sisustusliikkeessä, josta siskoni löysi tällä kertaa uuden turkoosin maton kylpyhuoneeseen.

Kampissa piipahdimme ensin kovasti rakastamassani Punitse ja säästä -kaupassa, josta mukaani tarttui Clipperin piparminttuteetä kokeiluun sekä Nakd -raakahedelmäpatukoita, joihin olen nyt kovasti ihastunut. Nämä patukat ovat nimittäin täynnä tarvitsemaani energiaa terveellisessä ja herkullisessa muodossa.

Ekokaupasta matkamme jatkui jo reissumme kolmannelle kirpputorille, nimittäin Uffille. Valittelen aina siskolleni ja ystävälleni sitä, kuinka muilla tuntuu kyseiseltä kirpputorilta olevan aina hienoja, omanlaisia vaatteita, mutta minä en tunnu sieltä koskaan löytävän mitään. Ja enpä olisi nytkään löytänyt mitään, nimittäin ilman Fannya. Fanny kuitenkin bongasi minulle ihanan kesämekon puna-valkoisisine kuoseineen, johon ihastuin heti, ja joka vieläpä istui hyvin päälleni. Tätä tulee varmasti käytettyä kesällä paljon esimerkiksi mukavien legginssien kanssa!

Kirpparikierroksemme uuvuttamana suuntasimme jälleen kohti lempikahvilaamme Teatteria, ja pääsimme nauttimaan sen maittavista salaattiannoksista. Vatsat kylläisinä lähdimmekin sitten kotia kohti, tyytyväisinä upeista löydöistämme ja kiitollisena aurinkoisesta päivästä.

Niin paljon kuin auringosta nautinkin, parasta päivässä oli kuitenkin ehdottomasti siskoni seura. Puhuimme päivän aikana yhdessä kierrellessämme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja ehdimme vaihtaa kunnolla kuulumisia. Nyt todella tuntuu siltä, että välimme ovat palanneet ennalleen, hieman vain vielä yhden yhteisen rankan kokemuksen lähentäminä. Minä olen saanut siskoni jo siis takaisin, ja pian saa hänkin!

Vielä nukkumaan mennessä pohdin, kuinka mukava päivä meillä oli ollut. Ja erityisesti mietin sitä, kuinka tällainenkaan kirpparikierros ei olisi minulta heikoimpina aikoinani onnistunut. Nyt, joustavuuteni lisäännyttyä, pakkoajatusten väistyessä ohjailemasta elämääni ja voimieni kartuttua jaksoin päivän hyvin ilman ongelmia, ja mikä parasta, pystyin vielä nauttimaan siitä!

Sunnuntaina vietimme pääsääntöisesti lepopäivää edellispäivän kiertelyn jälkeen. Lueskelimme terassilla, otimme aurinkoa, söimme jäätelöä ja nautimme kesästä. En antanut anoreksian syöttämien sairaiden, syyllistävien ajatusten tunkeutua tajuntaani, vaan rentouduin yhdessä siskoni kanssa ja nautin olostani.

Parasta viikonlopussa olikin se, kuinka tavallista, normaalia elämää pystyin sen aikan viettämään. Heikko kuntoni tai uupuneet voimani eivät olleet enää esteenä tehdä kaikkea sitä, mitä halusin, mutta toisaalta pakkoajatukset tai -toiminnotkaan eivät ohjailleet minua tekemään mitään sellaista, mitä en olisi halunnut. Anoreksiamörköä ei nimittäin oltu kutsuttu tähän sisaruksien yhteiseen viikonloppuun, ja onneksi se ymmärsikin pysyä poissa!

<3: Ida