Ensin täytyy kuitenkin huomauttaa, että en koskaan ole ollut mikään kiihkouskovainen. En käy kirkossa kuin jouluna tai lue Raamattua tai laula virsiä, ja moni ulkopuolinen pitäisikin minua varmasti korkeintaan tapauskovaisena. Uskoni on myös horjunut, ja olen epäilevä edelleenkin. En todellakaan usko kaikkea Raamatussa olevaa tai elä sen mukaan enkä vieläkään edes tiedä tarkkaan mihin uskon. Sen kuitenkin tiedän, että uskon Jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan, ja olen saanut uskostani apua taisteluuni sairauteni eri vaiheissa, ja tämä usko on vain vahvistunut koko ajan.
Joka ilta teen tutun iltarukouksen, jonka aikoinani opin äidiltäni, ja toivon siunausta itselleni ja lähimmilleni. Tämä tuttu iltarutiini tuntuu minusta hyvältä. Olen sitten ollut missä hyvänsä, kotona, osastolla tai missä vain, on illoissani aina ollut jotakin tuttua. Kun sairaus on romahduttanut maailmani, ja sekoittanut pääni ja syömiseni niin pahasti, ettei mikään enää ole ollut varmaa tai itsestäänselvää, on elämässäni aina ollut jotakin pysyvää.
Tämä pysyvyys on tuonut minulle valtavasti turvaa. Turvaa siitä, etten ole yksin ongelmieni kanssa. Ajatus siitä, että joku suojelee minua, tuntuu huojentavalta kaiken sairauden luoman pelon, ahdistuksen ja kaaoksen keskellä. Hoitajani kysyi minulta viimeisimmässä tapaamisessamme, uskonko, että meillä jokaisella on suojelusenkelimme. Ymmärrän ajatuksen, ja vaikka en ehkä sillä tavalla enkeleihin uskokaan, uskon siihen, että Joku tai Jokin meitä suojelee, katsoo peräämme ja huolehtii meistä.
Jumalalta olen saanut turvaa myös silloin, kun muuten olen elänyt hädän keskellä. Olen monet kerrat itkien epätoivoisesti pyytänyt lohtua, ja sitä saanut. Se on ollut sellaista lohtua, mitä edes toinen ihminen tai mitkään sanat eivät voi taata.
Rukoileminen onkin vähentänyt yksinäisyyden kokemusta. Syömishäiriöön sairastunut usein eristäytyy muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Toisaalta taas syömishäiriöön sairastuneen maailma on niin yksinäinen, että jopa keskellä väkijoukkoa sitä usein tuntee olonsa yksinäiseksi. Minulla on kuitenkin ollut Jumalani, minulla on aina ollut joku, jolle puhua ja jonka puoleen kääntyä, minulla on aina ollut joku läsnä minua varten, minulla on aina ollut tunne, etten ole yksin ja Joku ymmärtää minua.
Ennen kaikkea uskoni on kuitenkin antanut minulle voimia jaksaa. Joka ilta rukoilen taisteluuni voimia vastustaa sairauttani. Syömishäiriöstä parantuminen vaatii ihan valtavasti taistelutahtoa ja työtä, ja se syö voimia. Monesti sitä joutuu venyttämään omat voimavaransa aivan äärirajoilleen, ja silti välillä tuntuu, etteivät nekään millään riitä. Sellaisina hetkinä minä olen turvautunut Jumalaan ja rukoillut itselleni lisää voimia, ja usein olen sitä jostain onnistunut saamaankin.
Paitsi lohtua ja turvaa, uskoni on antanut minulle myös toivoa. Se on auttanut minua näkemään pienimmätkin ilon aiheet silloin, kun maailma muuten on näyttänyt nurjan puolensa ja kaikki on näyttänyt synkältä. Uskoni on vahvistanut uskoani myös siihen, että sairastumisellani on ollut jokin tarkoitus, ja myös minulla on edessäni vielä parempi aika, kaikki ei jatku näin loputtomiin. Sillä Jumala kykenee ihmeisiin, ihmeitä elämässä tapahtuu, ja minun paranemiseni saa olla yksi niistä.
Paitsi uskoa Jumalaan ja parempaan huomiseen, olen uskoni kautta saanut myös ennen kaikkea uskoa itseeni. Kun on tuntunut siltä, ettei minulla ole tarpeeksi tahtoa tai kykyjä taistella sairauttani vastaan, olen rukoillut. Ja usein sitä kautta olenkin niitä tarvittavia voimia löytänyt itsestäni.
Uskoni on nimittäin auttanut myös minua itseni hyväksymisessä, sillä se on muuttanut ihmiskäsitystäni. Ajattelen, että koska olemme kaikki ainutlaatuisia Luojan luomuksia, olemme siksi kaikki myös korvaamattoman arvokkaita ja meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme tässä maailmassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei meitä ole voitu tehdä mitenkään vääränlaisiksi tai virheellisiksi, vaikka toki vääriä valintoja ja ratkaisuja voimme tehdä. Mutta nämäkin väärät teot ovat anteeksiannettavissa. Olemme jokainen hyviä ja sopivan epätäydellisiä, ja siksi juuri niin täydellisiä, juuri tällaisena kuin olemme, niin Sinä kuin minäkin.
En usko, että ketään voi pakottaa uskomaa, ei edes itseään. Jos Sinulla kuitenkin on uskon lahja, ammenna siitä voimia taisteluusi elämän vastoinkäymisissä. Tai jos Sinulla on jokin muu asia elämässä, joka toimii samoin kuin uskoni minulla, pidä siitä kiinni. Se on arvokasta.
<3: Ida
Ps. Kuva: http://boodomi.blogit.fi/files/2009/07/usko-toivo-ja-rakkaus.jpg
<3
VastaaPoista<3
PoistaHei Ida!
VastaaPoistaAivan mahtavan hienoa, että sinulla on uskosi ja saat siitä voimia taisteluun anoreksiaa vastaan! On äärettömän tärkeää, että on jokin asia josta pitää kiinni silloin kun kaikki seinät kaatuvat päälle. Tai kun syystä tai toisesta tuntuu kovin yksinäiseltä.
On se asia mihin uskoo sitten Jumala, suojelusenkeli tai jokin muu, pääasia on, että siitä saa lohtua hädän hetkellä ja muulloinkin kun siltä tuntuu <3
Lämmin halaus <3
Hei Katarina! Ja kiitos taas kommentistasi! Tuntuu aina niin hyvältä lukea kommenttejasi, kun niiden kautta välittyy aina Ihanaan persoonaasi kuuluva positiivisuus, lämminsydämisyys ja toisista välittäminen. <3
PoistaMinulla on uskoni, ja olen siitä tavattoman kiitollinen. Toivottavasti myös Sinulla on Jokin asia, johon voit samaan tapaan turvautua hädän hetkellä, sillä sellaisia me kaikki tarvitsemme elämässä.
Haleja Lumille ja Sinulle! <3
Hei Ida! Oli vahva tunne-elämys lukea uskostasi. Tuntui kuin oma
VastaaPoistanäkemykseni olisi kirjoitettu esiin. Olen myös kokenut rukouksen auttavan voiman ja iltarukouksen rakkainteni puolesta antavan rauhan. Olen kiitollinen, että sinulle on annettu tämä suuri lahja rukoilla Jumalaa avunantajana ja tukena elämän eri vaiheissa. Onnellista jatkoa viisailla sanoillasi:
"Jos Sinulla kuitenkin on uskon lahja, ammenna siitä voimia taisteluusi elämän vastoinkäymisissä"
Maija
Hei! Kiitos tärkeästä kommentistasi! Usko on minulle sellainen henkilökohtainen asia, jota oli ehkä vähän vaikea pukea sanoiksi. Sinä tunnuit kuitenkin hienosti ymmärtäneen tekstini ytimen. Eikä ehkä ole sattumaa, että pystyit ajatuksiini niin hyvin samaistumaan, sillä olethan välittänyt minulle sekä Uskoa Jumalaan ja siihen, että Häneen voi turvautua (sanoin ystävä sä lapsien..), että ennen kaikkea Uskoa itseeni kaiken sen positiivisen kannustuksen myötä, jota olen teiltä saanut. Lämmin kiitos siitä, molemmista näistä asioista olen nimittäin saanut valtavasti voimia taisteluuni!
PoistaHyvää loppuviikkoa ja paljon, paljon lämpimiä auringonsäteitä teille!
Upeaa, että näin avoimesti puhut uskostasi ja siitä, kuinka se on sinua taitelussasi auttanut. Uskosta puhuminen on usein tabu ja ihmiset pitävät asian omana tietonaan, koska eivät tiedä, kuinka muut siihen reagoivat. Itse myönnän, että en omaa mitään erityisempää uskoa korkeampaan voimaan vaan ammennan energiaa arkipäiväisistä asioista. Välillä kyllä mietin, että miksi suojelevaa ja varjelevaa voimaa ei voisi olla, olenhan minäkin saanut osakseni niin paljon hyvää.
VastaaPoistaTässä vaiheessa paranemisprosessia pitää olla asioita, joista voimaa, toivoa ja luottamusta saa ja sinulla usko jumalaan on yksi niistä. Pidä siitä kiinni!
Tsemppiä ja lämmin halaus sinulle sisukas ihminen! <3
Kiitos kommentistasi! Usko on tosiaan minullekin melko henkilökohtainen asia, ja siksi arkailin asian käsittelyä täällä. Teihin lukijoihin kasvaneen luottamuksen myötä päätin kuitenkin myös tämän minulle tärkeä voimavaran kanssanne jakaa.
PoistaHienoa, jos Sinä saat ammennettua arkisista asioista sellaista voimaa, jota minä saan uskostani! Kuten tekstissäni kirjoitin, mielestäni olennaista ei ole se, mistä sitä voimaa saa, kunhan löytää ja tunnistaa ne itselleen parhaiten toimivat keinot. Ja niistä keinoista kannattaa pitää kiinni!
Ja mitä noihin saamiisi hyviin asioihin tulee...Ensinnäkin on mielestäni ihanaa, että sairauden mustentaman maailmankin seasta Sinä ne erotat. Olet todella onnekas ihminen, sillä kaikki eivät valitettavasti niitä hyviä asioita pysty huomaamaan. Mutta Sinun oma hyvyytesi, hyväsydämisyytesi varmasti auttaa Sinua tässäkin asiassa: siis tunnistamaan hyvän ympärilläsi. Ja tiedätkö, minä uskon, että juuri sen hyvyytesi ansiosta elämässäsi on juuri niin paljon sitä hyvää. Sillä hyvä kyllä löytää hyvän luokse.
Hyviä, onnenkantamoisia päiviä Sinulle siis oikein roppakaupalla! <3
Kiitos rakas, sanasi saivat kyynelet silmiini! <3
Poistahttp://someday1day.blogspot.fi/2013/05/8-asiaa-joita-et-tiennyt-minusta.html
VastaaPoistasinulle olisi haaste :) ♥
Kiitos haasteesta! Olen otettu, että liitit siihen minut. En periaatteessa oikein harrasta blogissani tämän tyyppisiä postauksia, mutta kieltämättä tämä haaste vaikutti mielenkiintoiselta, joten voisin sitä harkitakin, saapa nähdä. Joka tapauksessa kävin Sinun blogissasi lukemassa Sinun vastaustasi, ja opin jälleen onnekseni Sinusta uutta, kiitos siitä! Olet hieno ihminen. :)
PoistaHei Ida,
VastaaPoistaTodella herkistävää saada lukea Uskostasi, josta niin avoimesti ja kauniisti kerrot. Tuntuu erityisen hyvältä todeta, että oma suhteeni Jumalaan ja/tai ylempiin voimiin on lähes yhtenevä Sinun kokemuksesi kanssa. Tosin oma uskoni on ehkä horjunut aika paljon joissain kohdin, varsinkin kun tuntuu etten oikein saa vastauksia tai lohtua ahdinkooni. Tai sitten en vain ole ymmärtänyt saaneeni vastauksia. Olen kuitenkin yhä enenevissä määrin tullut kiinnostuneeksi uskon asioista, vaikkei uskoni olekaan juurikaan muuttunut vuosien varrella. Minulla roikkui pitkään tuo Usko, Toivo ja Rakkaus pienen kultakorun muodossa kaulassa, kunnes Toivon ankkurin pieni osa irtosi. Enne?... Aika ajoin olen myös kantanut rippiristiä kaulassani, ja onneksi se on edelleen ehjä. :) Mietin usein, että ehkä uskoni on liian rutiininomaista; iltarukouksenikin kun tuppaa olemaan litania jonka unenpöpperöisenä toistan samanlaisena päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen... Toki, jos on akuutti hätä rukoilen sitä asiaa erikseen. Toisaalta, en jaksa uskoa että on vääriä tai oikeita tapoja uskoa; kukin tyylillään! Ja usko jos mikä ei saa olla suorittamista, eikä oikein voikaan olla sitä. Mutta ehkä sitä voisi olla herkempi ja yrittää tarkemmin kuulostella, josko sitä vastakaikua ylempää olisikin tiedossa...
Kiitos, Ida, hienosta postauksestasi!
Voimia ja Lämmin Halaus Sinulle! ♥♥♥
Hei Andrea ja kiitos kommentistasi! Kommenttisi Uskostasi kosketti minua, ja mietin pitkään, mitä Sinulle vastaisin.
PoistaEnsinnäkin olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa Uskoa. Sinä uskot ja ilmaiset sitä juuri niin kuin Sinulle parhaiten sopii. Ja jos se tapa on Sinulle hyvä, ei ole mitään parempaa tapaa Uskoa tai rukoilla kuin se, mikä Sinusta tuntuu parhaalta. Ja jos se riittää Sinulle, riittää se myös Jumalalle tai mihin ikinä sitten uskotkaan.
Ja tuo, mitä sanoit toivosta ja korusi enteestä. Vaikka uskonkin, en taikauskoisesti usko mihinkään merkkeihin. Silti: nähdäkseni maailmassa on vain harvoja asioita nähdäkseni, jotka eivät välillä horjuisi tai menisi rikki. Ja Toivo on siitä mielestäni hyvä esimerkki. Silti, maailmassa on myös harvoja asioita, joita ei voisi rakentaa uudelleen, palauttaa tai korjata. Mielestäni on luonnollista, että näin pitkän sairastamisen jälkeen toivo tuntuu välillä katoavan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se voisi palautua. Uskon, että pienien, positiivisten asioiden ja terveiden tekojen kautta Sinäkin taas löydät toivon. Minulla se on ainakin auttanut.
On myös luonnollista, että kun ei sitä toivoa itse näe, tuntuu usko, niin korkeampaan voimaan kuin itseenkin loppuvan ja vastauksia ei tunnu kuuluvan. Mutta minä uskon, että kun vain itse jaksat uskoa itseesi, myös pienet toivon pilkahdukset alkavat tulla elämääsi. Ja silloin niitä vastauksiakin alkaa löytyä, ehkä Jumalalta, ehkä itsestäsi tai jostakin muusta asiasta, mutta jostain.
Minä näen tilanteessasi yhä paljonkin toivoa, kunpa pystyisit sen itsekin taas näkemään. Sillä se toivo on nimenomaan Sinussa itsessäsi, ei missään ulkopuolisessa voimassa tai tahossa, vaikka toki tukea voi omalle toivolleen saada ulkopuolelta, ja tällöin Sinussa itsessäsi on toivon liekki taas mahdollista sytyttää uudelleen palamaan. Ja juuri siksi, että toivo on Sinussa, on se myös niin kauan olemassa kuin Sinäkin olet, vaikka et sitä aina näkisikään.
Tähän loppuun haluaisin vielä osoittaa erityisesti juuri Sinulle yhden mietelauseen, jonka olen jakanut aiemminkin blogissani: "Jaksaakseen on opittava katsomaan, kuuntelemaan tarkkaan, josko jossain helähtäisi pieni sävel, lämmin sana, hymyn häivä, ruskojuova pilven raossa. Ja on, on se siellä. Aina se kuitenkin on."
Lämmöllä ja ystävyydellä Sinulle. Olet tärkeä. <3
Kiitos Ida. Olet ihana. Olet tärkeä. ♥
PoistaHei Ida! Hieno teksti. Oot ihanan aito ihminen, niin kun Tomikin sano.
VastaaPoistaOon itse myös saanut uskosta aina voimaa ja turvaa. Myöskin tunnetta, että on tärkeä. Upeinta on mielestäni myöntää se tosiasia, että kaikki ihmiset on syntisiä ja tekevät virheitä. Hienointa onkin juuri armollisuus ja anteeksianto. Uusi mahdollisuus. Jumalalle kelpaat sellaisena kuin olet ja niin kuin itse sanoit, epätäydellisenä, juuri sellaisena kuin olet olet täydellinen. Jumalalle ei tarvitse todistella mitään, ja se jos joku on helpottavaa.
Uskon, että olet kuin enkeli tämän blogisikin kautta. Tuot niin paljon kipeitä ja toivoa herättäviä ajatuksia esille ja autat muita. Kiitos. <3
Hei Fanny! Kiitos tärkeästä kommentistasi!
PoistaJuuri tuo aitous on varmasti se, mihin Tomi myös Sinussa rakastui. Ihanaa, jos myös minä olen saanut siitä osani.
Olet jo pitkällä elämän viisauden ja itsesi kanssa, kun ymmärrät sen, että virheitä saa tehdä ja tunnet itsesi tärkeäksi. Siitä minulla olisi Sinulta vielä opittavaa, mutta onneksi olen jo matkalla.
Ja kiitos noista viimeisistä lauseistasi. On todella ihanaa, jos joku voi blogini kautta löytää toivoa. Sellaista toivoa, jota minä taas saan näiden kommenttien, ja erityisesti juuri Sinun kommenttiesi välityksellä, kuten muutenkin Sinulta. Kiitos. <3
"Puhun enkeleiden kanssa,
VastaaPoistaniin kuin puhutaan äidille, veljelle,
pyydetään apua sellaiseen,
mikä saa sormen jumalankin suuhun.
Enkelten nauru jos mikään
kykenee muuttamaan mustankin valkoiseksi,
tekemättä vääryyttä yhdellekään värille.
Enkeleille ihmeet ovat pelkkä järjestelykysymys."
Tommy Tabermann
Kiitos Ihanasta runosta Sinä oma pieni enkelini! <3
Poista