Syy blogihiljaisuuteen ja kuulumisia

Voi murut, että teitä on ollut ikävä! Olette olleet mielessä -ja se viimeinen osuus matkakertomuksesta kuvapläjäyksineen päivineen on vielä tulossa. Viimeiset viikot ovat vain olleet niin täynnä kaikenlaista, ettei sen toteuttamiseen ole riittänyt enää tämän tytön energia ja vuorokauden tunnit... Ja välillä hyvä niinkin :)

Yhden päivän mummoni kuolinpäivän jälkeen rakas rakas pappani nukkui pois. Olen kiitollinen siitä, että ehdin hänelle sanomaan edellisellä viikolla sairaalassa vielä kaikkein tärkeimmät. Kaikkein kiitollisin olen kaikista niistä yhteisistä hetkistä, upeasta määrästä muistoja, joita saimme kokea yhdessä <3 Koko elämäni ajan opin papaltani paljon seuraamalla hänen esimerkkiään ja keskustelemalla hänen kanssaan: myöntisestä elämänasenteesta, sinnikkäästä ja määrätietoisesta ahkeruudesta ja toisista ihmisistä välittämisestä ja sen osoittamisesta. Isovanhempani olivat aina tukenani. Heitä parempia isovanhempia en olisi voinut kuvitella. Pappani oli yksi elämäni lähimmäisistä ihmisistä, ja yhtäkään, yhtäkään siellä vietettyä sunnuntaita en kadu. 

Olen surrut riittävästi itsekseni ja käsitellyt omalla tavalla suruani. Onneksi elämäni on pysynyt myös myönteisellä tavalla kiireisenä. Kuten olen kertonut, sain siis yhteydenoton Sylistä, ja olen ollut kertomassa omaa tarinaani anoreksiasta toipumisesta kokemusasiantuntijana läheisten illassa. Se, kun huomaan välittäväni toivoa, tuntuu hyvältä :) Nyt on syksyksi hieman toisenlainen projetkisuunnitteilla sylin kanssa, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää...

Olen opiskellut myös avoimen yliopiston raitsemustieteen opintoja. Olo oli kuin koululaisella kevätjuhlan jälkeen, kun pääsin fysiologian tentistä viime lauantaina, vaikka opinnot jaktuvatkin kesän osalta vielä juhannukseen saakka. Oikeasti huomaan, että pieni osa minusta kaipasi koko ajan akateemista lukemista ja pohdintaa :D

Opintojeni rinnalle olen aloittanut muutamilla asiakkailla ravinnon etävalmennusta :) Aika jäsnkää, että toiminimen perustamisen jälkeen olen nyt virallisesti myös yrittäjä! Kiinnostusta ja kysyntää tuntuu riittävän, ja valmennustyö on tukenut myös opiskelujani. Koen, että minulla on paljon annettaaa hieman erilaisesta näkökulmasta paitsi oman sairauteni myös edellisten yliopisto-opintojeni osalta, jotka keskittyivät uusien toimintatapojen oppimiseen ja motivoimiseen toisesta näkökulmasta :)

Töissä on kevätjuhlat juhlittu, mutta työt jatkuvat vielä viitisen viikkoa. Paljon on kaikenlaisia asioita päikkytyöhönikin mahtunut, mutta meidän ryhmämme saama upea palaute vanhemmiltani, henkilökohtainen kiitos esimieheltäni -ja ennen kaikkea ne murut hymyineen ja innostuksineen motivoivat joka aamu lähtemään töihin aidosti hyvillä mielin :)

Salille olen saanut nyt muutamia kertoja siskoakin mukaan. Itsellänikin on nyt loistavan valmentajan tuki treeniohjelmissa, ja treenit ovat olleet etenkin siskon kanssa yhteistreenipäivinä kyllä niin huippuja -tehokkaita juoruilutuokioita ;)

Pelkkää työtä ei suinkaan ole tämä elämäni ollut. Helatorstain jälkeisen perjantain olin lomalla, ja olimme miesystäväni kanssa koko ihanan päivän Tallinnassa nauttimalla terassiauringosta :) Olemme muutenkin viettäneet paljon aikaa yhdessä. Ja kaiken keskellä olen osannut olla onnellinen siitä <3 Heinäkuun yhteiselle kesälomallemme ostimme yhteisen Pariisin-matkan!

Voikaa hyvin, nauttikaa kesäauringosta ja elämästä,
<3: Ida

Ps. Jos olet kiinnostunut henkilökohtaisesta ruokavaliosta ja tuestani ruokavalion noudattamiseen, ota yhteyttä: idanvalmennus@gmail.com. Kerron mielelläni lisää -myös edullisista opiskelijahinnoistani ;)