Tule joulu kultainen...

Kuten olenkin kirjoittanut joulukorttitalkoot järjestimme siskoni kanssa jo hyvissä ajoin. Pitkin syksyä olen myös valmistellut pieniä lahjoja läheisilleni, ja jo marraskuun puolella saivat ensimmäiset paketit joulupukkikääreen. Mutta riittipä sitä joulun valmistelua vielä joulukuun puolellekin. Ja mahtuipa kuukauteeni jo kaikenlaisia pieniä juhliakin, sitä varsinaista odotellen!

Joulukuun alkupuolella olin Ystäväni järkkäämissä pikkujouluissa. Ilta kului mukavasti pienen tarjoilun ja rupattelun merkeissä. Hauskaa oli, vaikka minun tuttujani ei muita juuri ollutkaan pääsyt paikalle. Juhlien ehdoton kohokohta oli kuitenkin huippuhauska tietovisa, johon Ystäväni oli keksinyt kysymyksiä aina marjojen latinankielisistä nimistä jääkiekkopelaajiin!

Itsenäisyyspäivää olemme aina  tottuneet viettämään perheeni kanssa yhdessä linnan juhlia seuraten, ja niin tänäkin vuonna. Äiti oli valmistellut hienoja coctail-paloja ravuista, muikunmädistä ja härän leikkeleistä. Näitä luksusherkkupaloja nautiskelinkin aktiivisen pukukommentoinnin lomassa -vaikka pahimpaan nälkään menikin pitsa heittämällä!

Joka vuosi on minusta myös ainakin yksillä joulumyyjäisillä  tai -messuilla vierailtava, ja parhaiksi sellaisiksi olen vuosien varrella todennut Naisten joulumessut vanhassa satamassa. Tänä vuonna sainkin sinne houkuteltua äitini ja siskoni mukaan. Täällä tuli todella se ihan oikea joulufiilis. Aivan kuten siskoni sanoi, on vain niin ihanaa ja ihmeellistä ihastella taitavien kädentaitajien töitä kuin hienoa näyttelyä, sillä  sellaisesta se todella käy! No, ihan pelkkään ihasteluun en kuitenkaan malttanut tälläkään kertaa tyytyä, vaan kotiutin messuilta minikokoisen piparkakkutalon ja punaisesta villalangasta virkatut sydämet kotiani koristamaan sekä oveeni asiaankuuluvan jouluisen koristeen. Tuntuu hyvältä tukea suomalaista käsityötä, varsinkin kun tuotto menee suoraan kädentaitajalle.

Hyvissä ajoin toinkin omaan kotiini jo joulun. Uusien koristeiden lisäksi asettelin pienen lapsuudestani tutun seimen, vuosien varrella kertyneet suojelusenkelini sekä  pienet  huopaiset hiirulaiset ja vaaleanpunaisen possun paikallaan. Kunniapaikan pöydällä saivat mummolta peritty punainen joululiina ja perheeltäni lahjaksi saatu pikku myy-lasituikku, ja ikkunaa loistaa nyt tietysti valoineen joulupallo. Nyt kelpaa hörppiä joulukahvia kynttilän valossa!

Kotona myös leivoin kaikenlaista pientä piparkakusita joulutorttuihin. Piparit ovat erityisesti olleet aina herkkuani, ja ne ovatkin maistuneet niin aamu- kuin välipalallakin, vaikka osa taikinasta taisi kadota parempiin suihin jo leipoessa. Ja tulipa itseni lisäksi sitä muutama herkkulahjakin valmisteltua, mutta niistä en vielä hiisku enempää! Ihanaa, kun koko pieni koti tuoksuu piparkakuilta!

Viimeiset joululahjat hoidimme yhdessä siskoni kanssa kauppakeskus Jumbossaj oulukuun puoli välissä. hillittömän ihmisvilinän keskellä oli hauska huomata, kuinka meitä kaikkia yhdisti sama hieno tavoite: läheismpiemme ilahduttaminen ja muistaminen. Lahojen lisäksi päätin veilä piristää itseänikin, ja nyt sohvapöytääni koristaa joulutähdestä ja lumihuntuun puetusta sypressistä koostuva rakentamani joulukukka-asetelma.

Joulua vietimme siskoni ja pappani reissujen vuoksi yhdessä tänä vuonna jo hieman etukäteen joulukuun puolivälin paikkeilla. Minun tehtäväkseni jäi piparkakkujen leipominen, joka taisikin olla se kaikita kivoin homma. Ensin kokoonnuimme yhdessä vanehmmillemme syömään äidin herkkuruokia. Tarjolla oli laatikoita, graavikaloja, kinkkua ja kalkkunaa kera oman suuren herkkuni sienisalaatin. Äiti oli pukenut kodin jo jouluasuun, ja isä tuonut kuusenkin ruokailuhuoneeseen. Siinä perunalaatikkoa suussa ja joululaulujen soidessa taisin tavoittaa jo sen oikean joulutunnelmankin!

Vanhempieni luota jatkoimme siskolleni ja hänen poikaystävälleen kahveille. Tarjolla oli torttuja ja pipareita, ja siskon koti tietysti tyylikäs kuten aina, ja nyt sit' koristivat pieni joulupukkireki valoineen sekä pienen pieni seimi.

Myös itse kutsuin ystäviäni  ja siskoni jouluglögeille vielä ennen joulua useaampaankin otteeseen. Lämpimän juoman lisäksi oli tarjolla pipareita ja torttuja, kynttilän lämpöä ja tietysti höpöttelyä. Eräs Ystäväni toi mukanaan myös suloisen karvapalleronsa, ja vieläpä taivaallisia marsipaanisuklaapalleroita nomparelleilla koristeltuna, nam! 

Myös toiselle papalle olimme viemässä joulutervehdyksemme viimeisenä viikonloppuna ennen joulua. Tarjolla oli herkkua jos minkälaista, ja täytyy sanoa, että olen onnellinen siitä, että nyt myös minä pystyin sahramilla mausteutsta joulupullasta ja pipareista teen kera nautiskelemaan! Tärkeää oli taas tavata pappaani, ja tuntea se lämpö, ja vieraanvaraisuus, joka aina siellä minua odottaa, oli edellisestä vierailusta sitten kulunut miten kauan tai vähän aikaa hyvänsä!

Tänään tapasin Parasta Ystävääni lahjojen ja kuulumisten vaihdon merkeissä. Paikka ei olisikaan voinut olla idyllisempi, sillä tapasimme Helsingin talvipuutarhassa. Suuressa kasvihuoneessa meitä terhvehtivät pinet tontut ja ikkunoista kurkistelevat punalakkiset hiiret. Punaisten joulutähtien meri pilkotti kaktusten seasta ja kaiken keskellä parvekkeella loisti suuri kuusi kynttilöin. Mikä olisikaan voinut olla parempi paikka virittäytyä joulutunnelmaan!

Tämän joulun odotus täyttyi siis Rakkaiden seurasta, joulun tuoksusta ja tunnelmasta, ehkäpä pienestä rennosta hössötyksestäkin ja kauniista muisttoista, josta kotiani koristavat enkelit ja hiirulaiset minua muistuttavat. Koostukoon myös jouluni tästä kaikesta Hyvästä. Ja vähän vielä muustakin.

Tulkoon joulu kultainen, niin minulle, kuin jokaiselle teillekin, Rakkaat lukijani! <3

<3: Ida