Vuoteni 2013 kohokohtia, osa 2

Aloittelinkin jo kirjoittamalla alkuvuoteni kohokohdista. Vuoteni olikin lähtenyt hyvin käyntiin, mutta paras oli vielä edessä.; kesä täynnä Ystävien ja läheisteni kanssa vietettyä aikaa, syksy elämänmuutoksineen ja joulunodotusta kaikkine Ihanine valmisteluineen. Tässä siis lisää loppuvuodestani ja sen kohokohdista.

Kesäni alkoi varsin mukavasti, sillä kesän alussa tein ihanan reissun Porvooseen rakkaan äitini kanssa. Olin todella kaivannut tällaista yhdessäoloa äitini kanssa, ja tämä jo lähes perinteeksi muodostunut kesäretkemme täytti odotukseni, parkkisakoista huolimatta, ainakin lähes täydellisesti. Kiertelimme Porvoon torilla, maistelimme kesän tuoreita mansikoita ja jäätelöä ja piipahdimme vanhan kaupungin toinen toistaan sievemmissä pikkusisustusputiikeissa ja lelukaupassa, sekä tietysti Brunbergin tehtaanmyymälässä. Porvoon-reissu oli siis kerta kaikkiaan Ihana aloitus kesälleni!

Juhannusta vietin vuonna 2013 mökillä monen, monen vuoden tauon jälkeen yhdessä läheisteni kanssa. Grillasin nakkeja, soutelin veneellä, pelasin pihapelejä, otin aurinkoa ja heitin tikkaa. Vaikka en mikään mökki-ihminen varsinaisesti olekaan, tuli sellainen olo, että tästähän voisi muodostaa vaikka perinteen!

Kesällä tein myös ensimmäisen ulkomaanmatkani vuosiin, kun suuntasimme perheeni kanssa laivalla kohti Tukholmaa. Nautin täysin siemauksin buffet-pöydän antimista, taxfree-shoppailusta laivalla ja kiertelystä Tukholman vanhassa kaupungissa. Näitä perheen yhteisiä reissuja oli todella ollutkin jo ikävä!

 

Kesääni mahtui myös paljon pienempiä Suomen ja Helsingin sisäisiä reissuja, sillä onnekseni Paras Ystäväni oli täälläpäin sitä viettämässä kanssani. Kävimme yhdessä Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, taidenäyttelyissä ja kiertelimme kirpputoreilla. Kesän aikana aina minulle erityisen tärkeä ystävyyssuhteemme tuntui vain vahvistuvan, mikäli mahdollista.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa, ja onneksi olen vuoden aikana saanut myös teistä monista blogini lukijoista minulle tärkeitä ystäviä. Paremmin tutustuin koruaskartelujen merkeissä teistä erääseen, ja kesällä toteutui tärkeä ystävysten ja samalla vertaistukitapaaminen teistä kahden kanssa. Ja näistä molemmista on muodostunut minulle aitoja Ystäviä, ja meillä on niin paljon muutakin yhteistä kuin tämä sairaus, että olen varma, että tämä ystävyys kestää.

Läheisistä ihmisistä olen lisäksi kuluneen vuoden aikana pitänyt tiiviisti myös yhteyttä rakkaisiin isovanhempiini, ja kuluneen vuoden aikana olen käynyt muutaman kerran Hämeenlinnassa heitä tervehtimässäkin. Jokainen käynti on ollut minulle merkityksellinen, ja jokainen iltainen hyvänyöntoivotus on ollut tärkeä.

Elokuussa olin tärkeissä sukujuhlissa, kun minulle läheiset ihmiset täyttivät vuosia. Juhliin osallistuminen edellytti taas hieman tuttujen rutiinien rikkomista, mutta juhlat olivat joka suhteessa todella onnistuneet. Tällaiset laajemmat sukutapaamiset ovat meillä melko harvinaisia, ja siksi niin tärkeitä silloin kun niitä on.

Elokuussa juhlin myös omia syntymäpäiviäni. Olimme Parhaan Ystäväni kanssa meikkausneuvonnassa, ja haastoin itseni ravintolalounaalla Rossossa. Syntymäpäiväni olikin ehdottomasti yksi vuoden parhaista ja ikimuistoisimmista päivistä!

Kun syksy koitti, otin suuren askeleen kohti Elämää, palaamalla opiskeluideni pariin vuosien tauon jälkeen ranskan-kurssin muodossa. Kaiken kaikkiaan opiskeluihin paluu toi paljon hyvää elämääni, uusia ihmisiä, onnistumisen tunnetta, uusia kokemuksia ja oppimisen iloa. Nyt odotankin jo innolla tammikuussa alkavaa espanjan-kurssia!

Opiskelujen lisäksi kokeilin vuoden aikana myös erilaisia harrastuksia. Jatkoin kitaran soittoa, kokeilin korujen tekoa, kuten edellä mainitsin, ja liikuntapuolelta kokeilin niin sauvakävelyä, tanssia luistelua kun sulkapalloakin. Lisäksi kokkailin paljon kotona ja askartelin siskon kanssa joulukortteja. Tärkeimpänä kriteerinä harrastusten osalta pidin sitä, että teen sellaista, mistä aidosti nautin.

Syksyllä kävin myös vanhempieni kanssa siivoamassa omaa asuntoani. Se konkretisoi mielessäni sen, kuinka todella olen menossa eteenpäin, ja kuinka esimerkiksi itsenäinen asuminen on ihan varmasti mahdollista sitten kun vain tunnen olevani siihen valmis. Muutaman kerran olenkin asuntooni Ystävääni kutsunut, ja tuo paikka tuntuu sanalla sanoen niin omalta.

Syksyllä aloitin myös hyvissä ajoin joulunvalmistelun leipomuksineen, askarteluineen ja koristeluineen. Kävin siskoni kanssa naisten messuilla, äitini kanssa käsityömessuilla ja Parhaan Ystäväni kanssa Vanhan Ylioppilastalon markkinoilla.

Vuoteni päätti yhteiset, perhepiirissä vietetyt joulun ja uuden vuoden juhlat asiaankuuluvine juhlavarusteluineen, herkkuineen ja rentoine ohjelmineen. Uuden vuoden aattona maistoin ensimmäistä kertaa vuosiin pizzerian pitsaa, ja rakastuin! Jouluna ja uutena vuotena tein myös käsitöitä, katsoin elokuvia, ja olin vain. Tärkeintä näissä juhlissa olikin ehdottomasti yhdessä olo rakkaitteni kanssa ja stressittömyys.

Mennyt vuoteni tulee säilymään muistoissani unohtumattomana. Se sisälsi monta naurukohtausta, sekä muutaman kyyneleenkin, se sisälsi upeita elämyksiä ja kokemuksia, Ihania, ihmisiä, jotka tulevat säilymään sydämessäni aina. Siis koko elämänkirjon. Jälkeenpäin ajateltuna vuosi 2013 onkin varmasti tärkeä askel ja käänteentekevä vuosi myös sairauden päihittämisen osalta kohti Elämää.

Nyt on kuitenkin tullut aika suunnata katse kohti tätä alkanutta uutta vuotta, sen muutoksen tuulia ja uusia seikkailuja. Säilyttäen kuitenkin paljon hyvää matkassani myös menneestä. Uskon ja toivon, että tämä vuosi tuo mukanaan paljon täyttyviä haaveita ja uusia toiveita, niin minulle, kuin juuri Sinullekin.

<3: Ida